Minun tonttini kasvaa metristä heinää
Ei ollut minusta tänäänkään sitä nurin niittämään
Ranteenvahvuista koivua pitkin seinää
On niin paljon mitä minun pitäisi, mutten pysty tekemään
En pysty tekemään

Kun kaikki tuntuu turhalta
Ja mitä rakensin ei kestä
En tiedä ketä varten edes yritän
Ja tämä ahdistus se kasvaa
Vaikka sitä kuinka koitan estää
Nyt loppusuoralle tummeni käsi tää

Viinapullosta lohtua suoraan suoneen
On helpompi niin unohtaa miten vähään kykenin
Peilissä kasvot miehen pystyyn kuolleen
Niin riutuneet ja väsyneet että kuvaa säikähdin
Itseäni säikähdin

Kun kaikki tuntuu turhalta
Ja mitä rakensin ei kestä
En tiedä ketä varten edes yritän
Ja tämä ahdistus se kasvaa
Vaikka sitä kuinka koitan estää
Nyt loppusuoralle tummeni käsi tää

Tulitko katsomaan mitä on surkeus
Mitä se on kun mieli hajoaa
Tulitko kertomaan että vain toinen
Ihminen voi tämän miehen pelastaa
Ei sitä toista ihmistä ollut koskaan

Loppusuoraa toivomaan
Askel askeleelta lähemmäksi
Kalkkiviivaa päin
Ei kukaan jää minua kaipaamaan
Kun jo kauan sitten ihmissuhteet
Telineisiin elämäni jäi
Niin jäi

Askel askeleelta lähemmäksi
Kalkkiviivaa päin
Ei kukaan jää minua kaipaamaan
Kun jo kauan sitten ihmissuhteet
Telineisiin elämäni jäi