Viitasen Piia
Vanha ystävä
Se aika kului hitaasti
Teki meidät niin sairaiksi
Teki silmät niin tummiksi
En kaipaa sinne enää
Joskus palaat unessa
Kerrot mulle niitä sun juttuja
Kun sä naurat, näytät niin tutulta
Joskus sinua kaipaan
Vanha ystävä
Mut nyt mä oon jo kaukana
Kodin löysin metsän reunalta
Ja silmät joissa on rakkautta
Kuulen, sinäkin löysit
Vanha ystävä
Hyvää matkaa
Jos sä tuut vielä vastaan unessa
Sulle toivon niitä poutalintuja
Toivon ettet koskaan luovuta
Toivon ettet koskaan luovuta
Tai anna myrskyn viedä
Vanha ystävä
Hyvää matkaa
Kyllä kuolema
Omistaan huolen pitää
Vanha ystävä
Älä anna sille mitään