Kai surra saan
Vaikka suru putosi muodista jo pois
Silti tyylittömät kyyneleeni
Yhä virtaavat virtaavat vaan

Kai surra saan
Aivan hiljaa vain vajota astiani pohjaan
Kun melankolisuuden portit
Repeilevät salvoistaan

Kai surra saan
Kun tuuli huokaa kasvojani vasten
Laitan ostokseni koriin ja kiitän
Olen yksin uutisten aikaan

Kai surra saan
Olet poissa etkä luonani lainkaan
Suru minut uneen peittelee
Ja vuoteensa viereeni sijaa

Kai surra saan
Vaikka tämä aika on kuplivan juhlan
Aika hehkua ja kukoistaa
Ja nostaa voittajille maljaa

Kai surra saan
Vaikka sillä tuskin saadaan mitään aikaan
Onneton on tehoton
Eikä mikään maa nouse jos aines on heikko
Voin lakaista kai roskat vähin äänin maton alle
Tanssahdella tasajalkaa kun tappaminen alkaa
Valot sammuvat ja historia itseänsä toistaa
Pelko valtaa mielet ja rakkauden poistaa

Pahat ajatukset versoilevat sanoiksi
Sanat kytevät ja leviävät syttyäkseen teoiksi
Valtameri ahmaisee pakenevat lapset
Tukehtuva maa yskii pölyisiä keuhkojaan

Kai surra saan
Rannalle lyövät surun murtamat aallot
Kai surra saan
Kun aamu on mykkä ja tuhkasta harmaa

Kai surra saan
Sillä suru on heikkoja varten
Etkä tänään minusta vahvaa saa
Kai surra saan
Kai surra saan

Kai surra saan
Vaikka suru putosi muodista jo pois
Tyylittömät kyyneleeni
Silti virtaavat virtaavat vaan
Kai surra saan
Ihan vähän vaan
Kai surra saan
Kai surra saan