rikkinäisen pihan kautta
kuljen vaikka tuhat vuotta
kunnes maailma jalkojeni alla
alkaa rakoilla ja
varon, varon

ja pysähdyn niin
jalat jäävät kiinni asfalttiin
pilvet vyöryy haaveitteni yli
siinä mielenmaisemani syvin ydin
silti vastaan kaikki on ihan
hyvin, hyvin

vaikka tiedän että nämä kadut
eivät kauaa jaksa kantaa minua
älä lopeta matkaa
vaikka kaikki tienviitat näyttäisivät
alkuun

kumitan mun päiväkirjaa
kaikki nimet sivuilta
minä lopun kun palaan takaisin alkuun
en halua tietää
mitä rakastin
mitä rakastin
rikkinäisen pihan kautta kuljin
ja vaikka tuhat vuotta kunnes
minun tarina ei ole enää kaltaiseni
minun, minun
kaikkien näiden ihmisten tarinat
poilkuuni sekoittuu

tämän maailman päälle
ollaan rakennettu talot, kadut,
valot, unelmat ja pelot
kaikki säännöt, kakki mitä
sanon, sanon

ja jos poikkean tieltä joku huutaa
että kuljen harhaan

älä lopeta matkaa
vaikka polku jota koverrat
painautuu rintaan

kumitan mun päiväkirjaa
kaikki nimet sivuiltaan
minä lopun kun palaan takaisin alkuun
en halua tietää
mitä rakastin
kumitan mun päiväkirjaa
en halua tietää
mitä rakastin

kumitan mun päiväkirjaa
en halua tietää
mitä rakastin
mitä rakastin