Se sai koulussa Ilveksen nimekseen
Kun piti pipoa lätkäjoukkueen
Välitunneilla luki Herra Huut
Ei ollut samasta puusta kuin me muut

Kapteenit jakoivat jengejään
Se kentän laitaan jäi yksinään
Aina viimeinen joka valittiin
Aina viimeinen kelle syötettiin
Vakava poika luokkakuvassa

Mun kävi sääliksi outoo olentoo
Joskus pyysin sen pelaamaan Nintendoo
Vanhempiensa rööki haisi kuteissaan
Sen faija jurrissa löi sitä toisinaan

Mä lainasin sille mun sarjiksii
Se mulle äänitti Priestii ja Maidenii
Kaverit nauroi kun ne huomas sen
Sanoi et otin sit lemmikki-ilveksen
Vakava poika luokkakuvassa
Vakava poika luokkakuvassa

Kun näin viimeisen kerran Ilveksen
Sen katse kertoi tuulen voimistuneen
Kun näin viimeisen kerran Ilveksen
Se sanoi et meistä jää vain jäljet lumeen

Jotkut luonnostaan kuuluu voittajiin
Oppilaskunnan puheenjohtajiin
Ja friikit on niitä, jotka erottuu
Ne on niitä joist ei ikinä mitään tuu

Hymypojat joille maailma pedattiin
Niist tuli osia koneiston rattaisiin
Mut Ilves joka oli kuin ilmaa vaan
On meistä se joka lopulta muistetaan
Vakava poika luokkakuvassa
Vakava poika luokkakuvassa

Kun näin viimeisen kerran Ilveksen
Sen katse kertoi tuulen voimistuneen
Kun näin viimeisen kerran Ilveksen
Se sanoi et meistä jää vain jäljet lumeen

Vuosia vierähti kymmenen
Lööpissä luki et Ilves on ykkönen
Se lauloi koko Suomen polvilleen
Jokaiseen yksinäiseen sydämeen

Mimmit ulvoi: ”Me sua rakastetaan”
Kun Ilves käveli pois takahuoneestaan
Ja kaiteella hotellin parvekkeen
Levitti kädet, astui taivaaseen
Vakava poika kansikuvassa
Vakava poika kansikuvassa

Kun näin viimeisen kerran Ilveksen
Sen katse kertoi tuulen voimistuneen
Kun näin viimeisen kerran Ilveksen
Se sanoi et meistä jää vain jäljet lumeen
Meistä jää vain jäljet lumeen