Se oli vuosi sitten, näihin aikoihin
Mä olin menossa stadiin treeneihin
Kun motarilla rattiin nukahdin
Lasinsirujen seasta heräsin
Se mitä Volvosta oli jäljellä
Paloi hirviaidan vierellä
Ja minä makasin ojan reunalla
Minä katselin pilviä taivaalla

Pudisti päätään tohtori sanoen:
"Naarmuakaan sinusta löydä en
Sun ei pitäisi olla ees hengissä
On enkeleitä sul ollut kai kyydissä"
Mut mä tiesin et jotain on pielessä
Faija nimittäin seisoi mun vieressä
En ollut nähny sitä sen jälkeen
Kun se vuosia sitten hukku Kirkkojärveen

Mä olen mennyt kai sekaisin
Mut äijä tullut on takaisin
En koskaan uskonut aaveisiin
Ei niitä ole
Kaikki tietää sen

Mun päätäni särki kun valkeni aamu
Oli seurassain edelleen faijani haamu
"Ei se ollutkaan unta!" mä parahdin ääneen
Käveli kummitus sänkyni ääreen
Ja sanoi: "Näiden kaikkien vuosien ajan
Olen perääsi katsonut takana rajan
En sivusta voinut enää seurata siellä
Romutit mun Volvon - vielä suoralla tiellä!"

Mä olen mennyt kai sekaisin
Mut äijä tullut on takaisin
En koskaan uskonut aaveisiin
Ei niitä ole
Kaikki tietää sen

Meni päiviä monta, kului viikkoja kaksi
Faijan haamu muuttui läpikuultavaksi
Sit yhtenä aamuna silmäni avaan
Levoton kummitus kämpässä ravaa
Ja sanoo: "Mun ei pitäisi olla täällä
Must on taivaassa etsintäkuulutus päällä
Adios, mä lähden
Mut ei huolta
Mä pidän silmällä sinua tuolta"

Sit se kadota alkaa jo näkyvistä
Kun sanon: "Ois vielä kysymistä
Mitä tapahtuu silloin kun muakin viedään?
Mikä meininki on, täytyy saada tietää!"
Haamu kelaa
Sit hymyillen nyökkää
Ja kuiskaa: "Siel on tupakkaa eikä lainkaan syöpää"

Mä olen mennyt kai sekaisin
Mut äijä tullut on takaisin
En koskaan uskonut aaveisiin
Ei niitä ole
Kaikki tietää sen