Skaldiriimu kuolleen papin kallossa
Kertoo tarinaansa vihassa ja inhossa
Yhä useamman riimun aamunkoitto
Todistaa
Mitä kylmempänä papisviha kasvaa saa

Sulkakynän tarkat piirrot veressä
Tuovat pelon esiin nykyihmisessä
Käsin vapisevin käy joku tutkimaan
Mikä saakaan jonkun papin tappamaan?

Silmät saarnamiehen on nokittu
Kuopistaan
Luuhun asti pureneet viillot
Kasvoissaan
Veriläikät lattialla, kynnet irrallaan
Vanha mies on ryöminyt, raapinut
Kauhuissaan
Yhä vaanii sudenvarjo huoneen nurkissa
Tanssii hiljaa savuttavan öljylampun
Tahdissa
Katsoessaan ulkoilmaan, kuuseen
Läheiseen
Pahaenteisenä katsoo yhä korppi
Ihmiseen

Ennen kalmanlinnun tuomaa sokeuttaan
Näki (pappi) mustan massan kuhisevan
Ihollaan
Epätoivoissaan hän ryhtyi rukoukseen
Joka hukkui vaientuen linnun
Hyökkäykseen

Jumalasi laupeuden
Ei kuule avunhuutoja
Lepää usva pahuuden
Yllänne vailla aukkoja