Kun liekit ja löyhkä
Palavasta lihasta
Nousevat ylle taivaan
Savusta ja tuhkasta...
Kun Helvetin uusi aika
Päällä maan on rakentanut
Valtakunnan meille ja itselleen
Jumalan valon viimeinenkin sielu
On tapettu Pimeyden kylmyyteen

Lumeen hautautuneiden laaksojen
Yksinäisyyttä ei enää ole
Vaikka maillanne ei elämä hallitsekaan

Kaksitoista ja kolme
Seurana hiljaisuudelle
Jäätyneinä yön pakkasasteista
Muistomerkkeinä aution erämaan
Kunnes Tuomiopäivänä tanner hukkuu
Vihan mustaan tuleen

Tuolloin ennen iloisen Kahdentoista
Lumen ja jään hautaamat sielut
Palavat soihtuina pohjoisessa
Yllä mahtavien metsien ja maan
Ja kolmen ennen myötätuntoisen
Silmiin palaa elämän pilke
Saatanan julmasta mahdista
Jotta he näkevät tuhonsa
Tuntevat tuskan uudelleen
(Ja muistavat Kuoleman maan)
Ruokkien meitä ihmis-pelolla