Kun tuhka ryöppyää taivaalle
Syvältä helvetin uumenista
Kun varjot nousevat raiskaten
Pyhät symbolit valosta
Kun pappi saa verta juodakseen
Omien lastensa kurkuista
Kun savu katoaa pimeyteen
Palavan kirkon raunioista
Kun maa on jäätynyt ikuisesti
Pimeyden purkaessa raivoaan
Kun enkelit kuolevat tuhannesti
Kerran palvelleina jumalaa
Kun mikään kärsimys ei vapauta
Ihmistä maallisesta piinastaan
Kun kerran langenneena herramme
Ei enään koskaan luovuta kruunuaan
Mestarimme opetukset saavat äänen uuden
Hänen filosofiansa uuden tilaisuuden
Ihmisyyttä rakastava usko jeesukseenne
Poljettuna mutaan, maahan lankee kyyneleenne