Kaikki kerran valkoinen yltänne...
Kerään itselleni ja heille
Rinnallani poltamme kylmän muiston
Niistä haavoista jotka nauloilla
Aikaan saatiin herramme mahdin
Naulatessa Kristuksen
Jeesuksen verellä värjäytyneet vaatteenne
Aina ikuisuuteen puemme yllemme
Aina ikuisuuteen...
Viha on virrannut Tuomiopäivän
Sielujen surusta. Synnyinkasteesta
Mädät kallonne murskataan joukostamme
Ei sijaa elämälle, ei tuntumaa toivoon
Inhon ja julmuuden miekka on syvällä lihassanne
Sielunne liekkeihin, virtoina avoimista
Haavoista ylle hautojen, tuhannen jos toisen
Jeesuksen oppiin kerran turvanneen
Kaikki hänestä on poissa
Kahdentoista ensimmäisen
Kuoleman poishuuhtomana
Hautausmaiden tulissa
...Ja yllämme vaatteenne
Ilman kristinuskon tahraa
Ja valhetta vaikka miekanviiltämät
Ja vaikka värjätyt Jeesuksen verestä