Ei Jumalaa, ei täällä...
Hiipii kuolemasi, lähestyen saalistaan
Haalii vanhaan säkkiinsä, tulen
Tuoreesta uhristaan
Ei elämää kytevää...

Jäähtyy tulisija sydämesi äärellä
Tuhka karisee huomisaamun peittäen
Ja nousee surun monumentti kaiken
Keskellä
Ylle avunhuutojesi varjon heittäen

Yksin pystyynkuolleen metsän keskellä
Usva nousee hautapaikkojenne ympärillä
Epätoivon ja kauhun kämmenellä

Jos kaikki onkin säälimättä kaameaa
Sudentaival alkaa vapaudessa
Kun ei sylje kirkko moraaliaan ankeaa
Etkä kylve enää sairaudessa

Kun synkkä hetki lyö
Ja kuulet metsät kadonneet
Harmaanhopeana ennen kiiltäneet
Veitset vereen ovat juopuneet

Silmät ihmismäisten hahmojen
Kylmänkeltaisina tuijottaen...
Hiljaa, liikkumatta, odottaen
Matkaan viimeiseen saattaen