Öinen metsä hukkuu peittyen
Hiirenhiljaa lumeen kalpeaan
Talvihuntuun surunvalkeaan
Yö on synkkä yllä kaikkien

Ja päivä jokainen jää alle Pimeyden
Yhtä varmasti kuin päivä eilinen
Haudassani en kaipaa kasvoja
Riippuvuutta, elämisen vaivoja

Maasta tullut mutta maaksi tule en
Kuten kuukin öisin yksin reitillään
Sadat jäljet, aamu jäljillään
Huomeniltaan silti häviten

Hirtin ajan käsivarteen
Ajan virran törmän parteen
Ihmistuskan, ihmisyyden
Kaiken sen mitättömyyden

Kun katsot kuuta silmines
Tiedä että katson takaisin
Tunkeutuen sydämeesi
Tuoden kauhun kyynelin