Ismo Alanko
Miespaholainen
Yö kietoi meidät kuuman koiran käärepaperiin
Koiran kanssa peltipunkkaan, teille, meille, minne vaan
Päihteiden voimalla haistoimme yön
Löysimme eläimemme tunnelistamme

Teimme kaiken oikein: uros naaraan, naaras uroksen
Nukahdimme sängyn alle tuoksuun maanjäristyksen
Aamulla rehtori uneni löysi
Virsta pahaa, väärät pakarat ja muu
Kortit käteeni löin:

Olenko hiv-positiivinen?
Olenko hiv-positiivinen?
Olenko hiv-positiivinen?
Olenko hiv-positiivinen?
Olenko hiv-positiivinen?
Olenko hiv-positiivinen?
Olenko hiv-positiivinen?
Olenko hiv, olenko hiv, ou jee, ou jee, ou jee...

Yö kietoi meidät jälleen kerran pahaan parfyymiin
Huumaantuneet aivot saivat oudot kehot kiinni, sit'
Päätimme matkata korkeille huipuille
Kiellettyihin temppeleihin, murhan holveihin

Holveissa juopuneina horjuttiin ja kaatuiltiin
Veltoilla elimillä hetkuteltiin sammuksiin
Aamulla paniikki herätti meidät
Missä? Kenen kanssa? Miksi?
Ja jälleen kerran kyseltiin:
Olenko hiv-positiivinen?
Olenko hiv-positiivinen?
Olenko hiv-positiivinen?
Olenko hiv-positiivinen?
Olenko hiv-positiivinen?
Olenko hiv-positiivinen?
Olenko hiv-positiivinen?
Olenko hiv, olenko hiv

Olenko hiv-positiivinen?
Olenko hiv-positiivinen?
Olenko hiv-positiivinen?
Olenko hiv, olenko hiv
Ou jee, ou jee, ou jee...