Ismo Alanko
Valheita ja onnenpekkoja
Olen tyytymätön, koska olen tyytyväinen
Tyytymättömyys on voimaa, sanotaan
Vain sekaisin saa olla iloinen
Vain hullut taikka juopot nauravat ja itkevät, muut ei
Mun täytyy olla allapäin, on romanttista murjottaa
Kun murheen syövereissä saa yksin pyöriskellä
Kellä voisi olla hauskempaa?
Kaunis katala, valheen maja matala
Valheet yössä uiskentelee, huhuilee kuin kuolemalle
Pilkkaa tahtois tehdä yksin tein
Survoutuu jo šakettiin, kuristautuu kravattiin
Mä päätän unohtaa ystävän
Sukellan tyrskyihin, irrotan kravatin ja hautaan vien
Kun sähkökitarasta viedään, silloin vasta
Tuodaan hevosjouhikäyttöinen
Kauniin, katalan valheen majaan matalaan
Mä liisteröidyn valheisiin
Mä liisteröidyn valheisiin
Mä liisteröidyn valheisiin
Olen tavallinen ihminen, kolmikulmainen
Mä olen siinä kymmenen, valheita kotiin kuskailen
Taas koulupäivän kidutukset jää
Mä olen kahdenkymmenen, roinaa kotiin kuskailen
Taas joulupäivän kidutukset saa
Mä olen kolmenkymmenen, aseita ja timantteja vaan
Kun sähkö kitarasta viedään, silloin vasta
Saadaan lyijyvapaa-aikakin
Kauniin, katalan valheen majaan matalaan
Perkele, onnenpekkoja, voi meitä onnenpekkoja
Oikeita onnenpekkoja, voi meitä onnenpekkoja
Pulleita onnenpekkoja
Olen tavallinen ihminen, kolmikulmainen