Pitkin aamuöistä joenuomaa
Kulki perhe retkimuonaa repuissaan
Kohti meren rantaa pohtimaan
Kukin haaveitaan

Sisämaan rauha liukui pois
Kun tuuli toi meren oudot äänet
Kuultavaksi retkeläisten
Poloisten

Isä oli väsynyt mies
Väsynyt maailman tuskaan puuttumaan
Väsynyt kiskomaan meitä mukaan leikkiin
Vannomaan nimeen jumalista julmimman

Meri on suurempi kuin luulin
Sanoi äiti hymyhuulin
Suuteli siskon pientä otsaa
Se on suuri ja suolainen
Me joimme kotonakeitetyt kahvit
Veimme leijat tuuleen tanssimaan
Isä nautti tilkan tummaa murhettaan

Ja päivä kuuma yöksi kutistui
Tuuli jatkoi pauhuaan
Ulapan kummitukset joivat kunniaksi kaukomaiden
Ja urheuden

Isä jäi puuksi meren rantaan
Meren raivopäisen rantaan
Isä jähmettyi ja juuttui
Kunnes tuuleksi muuttui

Minä perin kartanot ja kunnaat
Perin joen kuivan uoman
Ja pian kunniaani kuivun
Minäkin

Isä oli väsynyt mies
Väsynyt maailman tuskaan puuttumaan
Ja minäkin väsyn kohta
Ja lähden meren rantaan haihtumaan

Ja sinä poikani jäät