Jenni Vartiainen
Martin Luther Kingin laulu
Korkean vuoren rinteille johti
Herra mut laupeudessaan
Matkani kulki huippua kohti
Sieltä mä näin uuden maan

Uuden maan minä näin
Eessäpäin Kultakaupunki hohtaa
Uuden maan minä näin, ystäväin
Meidät sinne hän johtaa

Silmien eessä ihmeenä aukes
Maisema taivaallinen
Voimattomattomaksi pimeyskin raukes
Nähdä kun sain valkeuden

Uuden maan minä näin
Eessäpäin Kultakaupunki hohtaa
Uuden maan minä näin, ystäväin
Meidät sinne hän johtaa

Siellä ei toinen toistansa pelkää
Siellä ei itketäkään
Siellä ei taakat rasita selkää
Yhdessä kun eletään

Uuden maan minä näin
Eessäpäin Kultakaupunki hohtaa
Uuden maan minä näin, ystäväin
Meidät sinne hän johtaa
En ehkä itse pääse mä sinne
Silti en oo levoton
Sainhan mä nähdä viimeinkin, minne
Kansani kulkeva on

Uuden maan minä näin
Eessäpäin Kultakaupunki hohtaa
Uuden maan minä näin, ystäväin
Meidät sinne hän johtaaKorkean vuoren rinteille johti
Herra mut laupeudessaan
Matkani kulki huippua kohti
Sieltä mä näin uuden maan

Uuden maan minä näin
Eessäpäin Kultakaupunki hohtaa
Uuden maan minä näin, ystäväin
Meidät sinne hän johtaa

Silmien eessä ihmeenä aukes
Maisema taivaallinen
Voimattomattomaksi pimeyskin raukes
Nähdä kun sain valkeuden

Uuden maan minä näin
Eessäpäin Kultakaupunki hohtaa
Uuden maan minä näin, ystäväin
Meidät sinne hän johtaa
Siellä ei toinen toistansa pelkää
Siellä ei itketäkään
Siellä ei taakat rasita selkää
Yhdessä kun eletään

Uuden maan minä näin
Eessäpäin Kultakaupunki hohtaa
Uuden maan minä näin, ystäväin
Meidät sinne hän johtaa

En ehkä itse pääse mä sinne
Silti en oo levoton
Sainhan mä nähdä viimeinkin, minne
Kansani kulkeva on

Uuden maan minä näin
Eessäpäin Kultakaupunki hohtaa
Uuden maan minä näin, ystäväin
Meidät sinne hän johtaa