(Säv. Reijo Lehtovirta, san. Juha Vainio)

Kaunissaareen johtaa väylä karikkoinen
Ehkä joskus vielä sinne löytää voinen
Vaikka olinkin mä melkein palleroinen
Kerran sieltä lähtiessäin kulkemaan
Kerran hyvästit mä saarelleni heitin
Reippaan hymyn taakse kyyneleeni peitin
Voinko koskaan enää kotiin löytää reitin
Aivan varmaan sen mä muistan ainiaan

Kaunissaari kaivaten
Sua aina muistelen
Milloin saan mä sulta suukon suolaisen

Siellä kuinka pitkälle vain katse kantaa
Näkyy merta vaan ja sitten taivaanrantaa
Nyt jo arvon sille osaisin mä antaa
Koska kulkeissani muuta nähdä sain
Nähdä sain mä kivikaupungit nuo suuret
Niiden asuttajat, joilta puuttuu juuret
Kuullut olen kaikki kirot, katkeruudet
Siksi saarelleni kaipaan aina vain

Kaunissaari kaivaten
Sua aina muistelen
Milloin saan mä sulta suukon suolaisen
Moni nainen mua kutsui hymyhuulin
Menin mukaan, sitä lämmoksi kun luulin
Rahat pois, ja jälkeeni vain naurun kuulin
Silloin saarityttöäni muistelin
Olen kyllästynyt kivikyliin aivan
Ne on tienoita vain murheen sekä vaivan
Heti kun vain näen lähtövalmiin laivan
Kotisaarelleni palaan takaisin

Kaunissaari kaivaten
Sua aina muistelen
Milloin saan mä sulta suukon suolaisen

Milloin saan mä sulta suukon suolaisen