Jo poika kiskoo pojan unta vuoteessaan
Ennen kuin loppuun iltasadun saan
Mä istun hetken ja mietin maailmaa
Ihmisenpoikaa se odottaa
Voi kuinka kaunis poika onkaan tosiaan
Ei muuhun pysty hän kuin uutta oppimaan
Hän siinä kylkeänsä kääntää
Miehekkäästi ääntää
Hän matkaa taittaa linnunradallaan
Ja nukkuu vaan

Voi kunpa matkas onneksi koituis
Vihaa, katkeruutta et tuntis joutavaa
Voi kun oisit viisaampi kuin äitis milloinkaan
Kunpa oppisit ajattelemaan

Niin poika kiskoo pojan unta sikeää
Kehtolaulu kesken taas kerran jää
Liukenee yöhön murheet aikuisen
Ihmisen poikaa kun katselen
Voi kuinka kaikkivaltias noin olla voit
Me sinut tehtiin mutta sinä meidät loit
Siinä tuhiset ja puhkut pelkkää voimaa uhkuen
Silmänurkkiin kuivuu kyyneleet
Sä matkaa teet
Voi kunpa matkas onneksi koituis
Vihaa‚ katkeruutta et tuntis joutavaa
Voi kun oisit viisaampi kuin äitis milloinkaan
Kunpa oppisit ajattelemaan

Kunpa matkas onneksi koituis
Vihaa‚ katkeruutta et tuntis joutavaa
Voi kun oisit viisaampi kuin äitis milloinkaan
Kunpa oppisit ajattelemaan

Jo poika kiskoo pojan unta vuoteessaan
Ennen kuin loppuun iltasadun saan