[Verse 1]
Ku mä kävelin siitä ovest sisään, ei ollu toivoo ei odotuksii ei ollu mitään
Sun vieres tyhjä tuoli, onks tää paikka vapaa? Sun katse ei tuomitse, muistan sen aina vaikka
Siit on menny koht jo sata vuotta, ollu helppoo vaikeet, kaikkee siit välist ja paljon muuta
Kaveruutta, ystävyydest kasvo veljeyttä, siks voi sanoo et välil oot ollu aika perseest kyllä
Ja niin oon mäki ollu, mut tää biisi ei kerro siitä, tää biisi se kertoo susta, tarpeeksi mä en voi kiittää
Siit varmaa menny neljä vuotta, taivaal oli aina mustaa, soitat enkä vastaa mutta, et anna periks meni hetki laitoit viestii heti:
Mä oon autos sun pihal, sä et voi jäädä himaan, tuu nyt ulos siit luolast, mennää iha mihin vaan, jutellaa tai istut iha hiljaa

[Chorus]
Sillon ku kyyneleet poskillasi nään, sun suru on mun mun, mun mun. Ja jos niin toivot, luoksesi jään, sun ilo on mun mun, mun mun, jee-e

[Verse 2]
Pisimmät vuodet, omal tiellä sä kuljit, sillon huomasin et sä rakеnsit sisälles muurin
Ensin siisteimmät vuodet, sеuras ikuiset huolet, kävit moikkaa äitiis ja sen mieli läsnä noin minuutti puoli
Nyt teet vähemmän duunii, enemmän intohimoo. Äitis näkee sut jakaa sitä iloo, mun silmät hikoo
Ku valo on valtava varjo, työ on iso, jos ei seuraa sydäntä nii se on vittu rikos
Niin sä aina sanot mulle ku mä valittelen sulle, et mun tarina ei kulje, eile kaatu parisuhde ja ei paljoo aikaa kulje, kunnes taas tapaan uuden, sit eroon kahden vuoden pääst ja saat nauraa mulle
Etkä kritisoi ku hakkaan päätä seinään, vissii molemmil on sielus sekä päässä reikä, ha
Keski-ikäset pikkupojat, pohjois Pohjanmaan murre kuuluu aina ku isäs soittaa

[Chorus]
Sillon ku kyyneleet poskillasi nään, sun suru on mun mun, mun mun. Ja jos niin toivot, luoksesi jään, sun ilo on mun mun, mun mun, jee-e

Sillon ku kyyneleet poskillasi nään, sun suru on mun mun, mun mun. Ja jos niin toivot, luoksesi jään, sun ilo on mun mun, mun mun, jee-e