(Säv.Mikko Jokela, san. Asko Raivio)
Päivä kasvaa kohti iltaa, silti mikään muutu ei
Ikkunassas viivyt jälleen takaa verhon katsoen
Kun maailma elää. Kun kellot käy ihmisten aikaa
Ei kukaan enää kosketustas kaipaa
Sinun rakkautes on menneet niinkuin uni eilinen
Kenties vielä toivot öisin jonkun vierees lämpimän
Kun maailma elää. Kun kellot käy ihmisten aikaa
Ei kukaan enää rakkauttas kaipaa
Kun maailma elää
Kun kellot käy ihmisten aikaa. Ei kukaan enää rakkauttas kaipaa
Hiljainen on sinun huonees, kylmä yksinkertainen
Vaimeasti jostain kuuluu sanat rakkauslaulujen
Kun maailma elää. Kun kellot käy ihmisten aikaa
Ei kukaan enää sinunlaistas kaipaa