[Säkeistö 1]
Toivoisin sinunkin muistelevan
Päiviä kesämme kaunehimman
Aurinko hymyili suloisemmin
Rinnallas armahin kun astelin
Kauan tuo kesämme kestänyt ei
Halla sen kukkaset vei
Kesästä jäljelle jäi muisto vain
Polttava kaipuu nyt on rinnassain
Ken muistoja mielessään kantaa
Paljon hän voi omistaa
Ei niitä voi toiselle antaa
Ne syömmeen kätkeä saa

[Säkeistö 2]
Kun saapuu syys
Niin lehdet puiston
Se hehkumaan
Saa loistoaan
Kuin ikävyys
Mi kauniin muiston
Voi synnyttää
Vaik' suru jää
Hetken lehdet nuo
Vielä hehkuu
On loisto tuo
Jo viimeinen
Ovat muistojemme lehdet kuolleet
Ne mennеssään vie tuulonen
[Outro]
Ovat muistojemmе lehdet kuolleet
Ne mennessään vie tuulonen