Tuol, tuuliviirin nokas on kukko
Puun juuret koittaa saada judolukkoon, mua
Et saa mun vappupalloo puhkastua
Jos mä en kuvittele kankaalle sua
Taulu vaan mielessä, mieli on taulu
Mä kasvoin kirjaks, ajatus on laulu
Kellot valuu, muisto on pysyvä
Kysyntä on vastaavasti, vastaus kysyvä
Voiko taulun taakse nähdä kuvisti
Kun isä pabloa tuhdisti tukisti
Mun omakuvassa luonteva nudisti
Luonnontilassa ei oo luonnollista meillä
Mä liftaan kärryjä kaidoilla teillä
Ku automobiili jo jupiterii huristi
Kolme kuutamoo andy parholin rollarin logoo on kans suudelma
Suunnaton, kaikki samana ehtona, seinässä dali
Ympärillä lisa ja mona, triptykki fresko mun korteksin
Pinnassa kirkas ja kaunis kooma
(sil on vahvoi värei, kahvoi tunteit)
Mun taulun horisontis buddhaa mua ytsii, vähä niitä
Laitumia ja erimielisyyksii, talot palaa, viholliset halaa
Metsät on turvas ei moottorisahaa. vedet puhtait ja rahal
Ei arvoo, puhelimet poissa ja teeveis ei karpoo. aika arpoo
Milt näkymämme näyttää, alumiinikehykset aikamme mukaa
Eikä lupaa laittaa pastellii mustaa jossei oo vihreit
Mieluite sit ruskaa, ruskaa. paljo kukkii marimekos tää
Värilline skaalaa on huippu esivedos. eikä ghettoks
Luokitella kulmii, kamerat ei tääl ratko poliisien pulmii
Sensimilla sit luovuta ei millää, baskerit pääs todista
Mun värisilmää
(sil on vahvoi värei, kahvoi tunteit.)
Haluun työstää mun työkalun taului, vielin siveltimel
Niihi laului, ja väripaletilta nuottia poistui, sanavanat
Kanvakseen suorina roiskui. antaakseen palaa näkemyksestä
Kasvata pinta-alaa ja laajenna kehystä. pensselin vedot
Tuli yks kerrallaa tähä, ne mielestäni kaivoi ja eetterii
Jätä. pehmeellä lyijäril ja hennolla otteella, välil
Maalit lentää, kanvas ottakoon koppeja. onnenkukkuloilla
Itkuraivarit, sai mut maalaamaan maailmani . säännöt
Puuttuu eikä niit oo laatimas kukaa, muokkaa mua vaa saa
Maisemat muuttumaa. audion raidalla visuaalist musaa, ku yks
Biisi kertoo enemmän ku tuhat kuvaa
(sil on vahvoi värei, kahvoi tuntei)