[Verse 1: Pyhimys]
Voiman tunnos, elämäni kunnos
Voisin pitää huolta mun rungosta
Ei kummost, joku pitää huolta mun mummost
Ku mul on kalenteris tungosta
Eipä aikaa ku vaihdetaan paikkaa
Mä oon vanha tai vainaa, kaikki meni jo
Metsiä raivaan, maikkoja vaivaan
Mä tunnistin taivaan mut seki meni jo
Liikaa mestoja, oppeja estoja
Kloppein ei kelailtu matkojen kestoja
Liikaa laineja sanottavana
Usein sanattomana, vanhassa parempi vara
Liian tietonen epäolennaisest
Paineista, vatsalaukussani paiseit
Älä odota mun pystyvän tähän
Oon vaan pystyssä vähän, kunnes jämähdän

[Chorus]
Kuka täällä toisen virheitä oikaisee? Mä lasken levolleen Luojan
Oman ikänsä nähdessään huokaisee mies ja ampuu viestintuojan
Rajat, seinät kaatuu päälle, tuhlatut ajat, mun solut itkee ääneen
Niin paljon, niin paljon elämässä on mikä elämättä jäänee

[Verse 2: Timo Pieni Huijaus]
Etten oo saanut edes kaulaani skragaan
Tai kolmee reikää lasiin silti paikat spragaan
Tarpeeks tärpättii, koristeeksi norttii
Ja ku iho on harmaa ja silmis sini kortilla
Jos kävelyttää, pakko dallaa
Mikäs siinä ku on ruokapyötä ja katto pään alla
Leipäjono kasvaa sä kastat pullas kahvii
Vaik kahvi on laihaa, ja pullatki vaan pahvii
Mies tarvii ravintoo, liikuntaa ja työtä
Ku sossuralli on vaan piilevä syöpä
Ei sitä ite tienny mikä oli haitaks
Roiskeläpillä ja lonkulla laihaks
Peilikuva kysyy; mies vai hiiri?
Ku seison housut kintussa kädessä Predators-viirit (Predators!)
Onnellisuus ei oo kahlittuna duuniin
Vaan terve mieli tarvii terveen ruumiin
[Chorus]
Kuka täällä toisen virheitä oikaisee? Mä lasken levolleen Luojan
Oman ikänsä nähdessään huokaisee mies, ja ampuu viestintuojan
Rajat, seinät kaatuu päälle, tuhlatut ajat, mun solut itkee ääneen
Niin paljon, niin paljon elämässä on mikä elämättä jäänee

[Verse 3: Pyhimys]
Ei elämä oo reiluu, eikä mies vaikka kuinka heiluu
Pysty sitä koskaan reiluksi muuttamaan
Ikuista urheiluu, juoksu jonka aika aina voittaa
Epäreiluu, huutakaa: Ei elämä oo reiluu!
Eikä vaikka neiti miten heiluu, voi sitä uusiksi määrittää
Tiukkoihin liinoihin nuoret jalat kääritään
Mieli kitukasvunen ihmisyyden vääristää

[Verse 4: Timo Pieni Huijaus]
Ei oo vääristä vääristää pullopohjan koboltti
Pikkupomon ohjat, ja kasvattajan sohvat
Heitä homo voltti, niin tiedän et oot kunnos
Nykyajan tungos on pienen miehen koltti
Panoksena elämä joka halkasee kallon
Elämältään säästyy se joka paikal on
Viisaus on aika, tyhmyydet tankkaa
Jokasel on muutama vuosirengas rankkaa

[Chorus]
Kuka täällä toisen virheitä oikaisee? Mä lasken levolleen Luojan
Oman ikänsä nähdessään huokaisee mies, ja ampuu viestintuojan
Rajat, seinät kaatuu päälle, tuhlatut ajat, mun solut itkee ääneen
Niin paljon, niin paljon elämässä on mikä elämättä jäänee