Tuntuu, että olen ainut täällä
Joka lukion jälkeenkin jäi kaupunkiin
Väsyneeseen pöytään juutuin
Jos joku lasit käsistämme veis, ois hiljaista
Pakko rakastua piakkoin tai muuttaa pois

Kadut on täynnä elämää
Kerran vuodessa
Voisin nukkua
Monta kuukautta

Huojun, suden silmät kerhoon mut vie
Muut on vuosia nuorempia, näytän hölmöltä
Ne tahtoo jorata pöydillä, mä tahdon pois

Kadut on täynnä elämää
Kerran vuodessa
Voisin nukkua
Monta kuukautta

Mistä jotain johon voisin toivoani ripustaa
Mistä joku johon kaiken toivoni nyt ripustan

Vastaankulkija, kuu helkkää iholta
Tyttö sillalla, asfaltti raahaa katsetta
Täynnä elämää
Kerran vuodessa
Voisin nukkua
Monta kuukautta