Laura Närhi
Tämä on totta
Päälaelta kantapäihin, sormista silmäluomiin
Tunnen mä vielä kosketuksen, sen toisen
Kaula ja korvanlehdet, olkapäät hiukset huulet
Muistavat vielä salaisuuden, sen toisen

Katoamaan tätä petosta en saa
Tätä mä en voi enää uneksi muuttaa
Tämä on totta, tämä on totta, tämä on totta
Unohtumaan mä häpeää en saa
Tätä mä en voi enää muuksi muuttaa
Tämä on totta, tämä on totta, tämä on totta

Heräsin, mä vielä olemassa olen
Sydän lyö, se takoi hajalle mun unen
Jokin ei nyt ole niinkuin oli eilen
Mut peite päälläni oo niinkuin painajainen
Silmät kii, mä vielä vähän tässä makaan
Nukahtaa en uudestaan voi todellakaan
Hetki vielä menee ennen kuin se tulee
Eilisen paino se pimeä paino

Kaula ja korvanlehdet
Olkapäät hiukset huulet
Muistavat vielä salaisuuden

Katoamaan tätä petosta en saa
Tätä mä en voi enää uneksi muuttaa
Tämä on totta, tämä on totta, tämä on totta
Unohtumaan mä häpeää en saa
Tätä mä en voi enää muuksi muuttaa
Tämä on totta, tämä on totta, tämä on totta
Ylös nousen, ketään kotona ei ole
Pöydän päällä lappu kaupan kautta tule
Ulos meen, huomaako musta sitä kukaan
Että lähdin eilen vieraan mukaan
Haen lehden koitan olla tavallinen
Luen kauppa listan vielä uskottelen
Että eilinen on pelkkä paha uni
Kunnes taas tulee, se pimeä tulee

Kirkkaana kaiken muistan
Eilistä päässä poistan
Luulin et parempi mä oisin

Katoamaan en tätä petosta en saa
Tätä mä en voi enää uneksi muuttaa
Tämä on totta, tämä on totta, tämä on totta
Unohtumaan mä häpeää en saa
Tätä mä en voi enää muuksi muuttaa
Tämä on totta, tämä on totta, tämä on totta