Mikael Gabriel
Loistat Pimeäs
Yöllä taas herään, herään askeliin vaik tääl ei oo ketään
Ketään joka mua lämmittää enää
Muistoi susta ihoon liimattu, oon ku riivattu
Ja mä tiedän sen, kun päivii sun kaa enää vietä en
Tulee mieleen se, nyt mä seison yksin täs kielekkeel
Ku mun viereinen on vaa tyhjä paikka
Kai meni pieleen se, ku ei olla tääl enää yhtä aikaa
Mul on kaikki muu, mut mä oon yhtä vailla
Valo hiipuu ikkunoista, taivas täyttyy pisaroita
Se tummenee, se rakoilee
Näätkö mut vielä, hei etkö sä tiedä
En ilman sua selviä elämäst, sillä sä loistat pimeäs
Ja mä tuun sinne vielä, mä etsin sut sieltä
Eikä tarvii huutaa ees nimeäs, sillä sä loistat pimeäs
Me oltiin ikuisii, meidät kappaleiksi revittiin
Pala palalta se syö mua sisältä
Ollaan kahen maailman välillä, ja mul on ikävä
Sä oot edelleenkin muisto, edelleenki mulle vaa ikuista
Mä en välitä noist muista, ku halusin vaa kuiskaa su korvaa et
Kaikki tääl on hyvin, yritän kovaa mut yhteys vaa pygii
Se tummenee, se rakoilee
Näätkö mut vielä, hei etkö sä tiedä
En ilman sua selviä elämäst, sillä sä loistat pimeäs
Ja mä tuun sinne vielä, mä etsin sut sieltä
Eikä tarvii huutaa ees nimeäs, sillä sä loistat pimeäs
Näätkö mut vielä, hei etkö sä tiedä
En ilman sua selviä elämäst, sillä sä loistat pimeäs
Ja mä tuun sinne vielä, mä etsin sut sieltä
Eikä tarvii huutaa ees nimeäs, sillä sä loistat pimeäs
En ilman sua selviä elämäst, sillä sä loistat pimeäs
Ja mä tuun sinne vielä, mä etsin sut sieltä
Eikä tarvii huutaa ees nimeäs, sillä sä loistat pimeäs