Kerran alla kuun ja päivän
Aleni elämän aamut
Paikassa salan salolla
Vesilahden laitamilla
Laittoi henkiä hyväksi
Toisen taitoi taitavaksi
Vaan ei kolmatta eloa
Omaa päivää ilman olla

Tahtoi kuulla kuuluvansa
Olevansa ottamatta
Viedä ruumiinsa tuleva
Muiden kantaa maiden paino
Joka joutuin ruumistani
Kiire päillä päiviäni
Kantaa kauas rankoani
Kuusta on valo ylennyt

Joka joutuin haudastani
Ohi ollen outonakin
Jalan jalka-vierin käyden
Yltä yhtyvän elonsa

Joka päivän päälle pääsyn
Sallii ylle aamu-ahjon
Siinä hauta haudakseni
Siellä sammuvat alani
Korjaa kuolema omansa
Ottaa maille tietäjänsä
Noin on neljän miehen mennä
Kantaa maata taitomielen

Vaan on kehrä jo kohonnut
Noussut päälle päivän kulta
Niin on aika maata olla
Paikka mullaksi tulevan

Kuin on vuosien satojen
Tuhannenkin vuoden päästä
Paikasta salan salolta
Vesilahden laitamilta
Tieto paikasta paennut
Tullut muistosta tarina
Kohta kuuta kaipaellut
Päivää varten maate mennyt

Joka joutuin haudastani
Ohi ollen outonakin
Jalan jalka-vierin käyden
Yltä yhtyvän elonsa
Siitä taittaa tammitarhan
Laittaa pihlajan palaksi
Siitä katkoo koivuoksan
Männyn maillensa menevän
Joka joutuin haudastani
Ohi ollen outonakin
Jalan jalka-vierin käyden
Yltä yhtyvän elonsa
Siitä taittaa tammitarhan
Laittaa pihlajan palaksi
Siitä katkoo koivuoksan
Männyn maillensa menevän