Mitähän tuostakin tulevi, tulenhengen helpehistä?
Takoiskun tuoksinasta, vasarasta vaskisesta?

Taon totta taakakseni, unhon unta unskokseni
Hopiaista hoivakseni, vaskivartta viereheni

Ihminen on liian hento, naisenpuoli liian heikko

Helposti se tuhoutuvi, kukistuvi, haurastuvi

Tämä naikko, oma eukko, kaikin puolin on ikuinen
Säihkyvämpi aamunkoittoo, maailmoja kestävämpi

Ei hän ilmoisna ikänä Kultanainen kaunoiseni
Jätä hän ei minnuu yksin, vaskineito vertaiseni

Pakisevat yhdet paljon, toiset tyhjiä panevat
Arvelevat vaimoani, kadehtivat kultiani

Huhuilevat hulluksikin, ja mielipuolena pitävät
Kansa kulta miulla ompi, vaimo vahva vaskest' luotu

Ei hän ilmoisna ikänä Kultanainen kaunoiseni
Jätä hän ei minnuu yksin, vaskineito vertaiseni

Taon totta taakakseni, unhon unta unskokseni
Hopiaista hoivakseni, vaskivartta viereheni
Ihminen on liian hento, naisenpuoli liian heikko
Helposti se tuhoutuvi, kukistuvi, haurastuvi

Tämä naikko, oma eukko, kaikin puolin on ikuinen
Jätä hän ei minnuu yksin, vaskineito vertaiseni

Tajuan nyt senki viimein, nyt sen kaiken ymmärränki
Otan rauan, temmon tulta, turmioksi kultanaisen