vaikka se veis multa hengen

[Säkeistö 1]
Muistatko, kulta, kun juhannustansseissa satoi lunta?
Vallovaarassa senttitolkulla
Ja suli heti pois, kuin ei ois koskaan ollutkaan
Ja lasken, kulta, 49 päivää sinulta, kuin hiutaleet maahan sä haihduit aamu-usvaan
Kuinka edetä, kun sydäntä myöten kaikki ontuu vaan?

[Esikertosäe]
Illat kiitää ohi, koti jää kesken
Päivät tuhlaan ääriviivojas toistellen
Myönnän sen, meen perässä jos meet mua ennen
Ootan sua, vaikka se veis multa

[Kertosäe]
Jos sä kerran vielä pimeästä palaat
Aloilleen asettuu taivaat ja maat
Katsot siellä jossain samaa kuuta varmaan
Toivon tähdiltä, et pääsen näkemään sun ekat harmaat
Jos sä kerran vielä pimeästä palaat
Kosketan, kuin ei ois maailmassa muuta koskettavaa
Vaikka helvetti lyö lieskojaan, ja ympärillä palaa
Lähelläsi alan kasvaa naavaa

[Säkeistö 2]
Kaukana kotoa
Harvassa kiltit kasvot, kuukkeli mua jututtaa
Silitän kirjaimia, jotka piirsit kuksaan
Ihan pahan askel kaukaa kaikuu taas

[Säkeistö 3]
En pysty ajattelee sua liikaa
Ilmestys kirja, jos hetkeksi silmät kii saan
Enkä päiväksikään saa ikävää väistämään
Mietin meit, suopursuja, yönki kestävää päivää nään
Kasvosi keloissa, ne auttaa ku oon peloissa
Ahmat tulee yöl, aurinko paistaa läpi kehoista
Kaunis karu maa, kaikkialla savuaa
Vaan satutetut satuttaa
Jos mä jotakin jään katumaan
Niin sitä, etten aina ollu läsnä sulle alkuunkaa
Nykyhetkiki on aina mulle muistoja vaan
Keität kahvia, mieti nää hetket tulee sattumaan
(Ne tulee sattumaan)

[Esikertosäe]
Päivät kiitää ohi, koti jää kesken
Illat tuhlaan ääriviivojas toistellen
Myönnän sen, meen perässä jos meet mua ennen
Löydän sun luo, vaikka se veis multa

[Kertosäe]
Jos mä kerran vielä pimeästä palaan
Aloilleen asettuu taivaat ja maat
Katsot siellä jossain samaa kuuta varmaan
Toivon tähdiltä, et pääsen näkemään sun ekat harmaat
Jos mä kerran vielä pimeästä palaan
Kosketan, kuin ei ois maailmassa muuta koskettavaa
Vaikka helvetti lyö lieskojaan ja ympärillä palaa
Lähelläsi alan kasvaa naavaa