Syksy saapui jälleen ja kutina mieleen
Päätti hän taasen lähteä tielleen
Reppuun laittoi vain ne rakkahat kamppeet
Muistoja mieleen tuli, silmiin veet
Syksyllä aina sydämessä tunsi sen
Kutinan niin velvoittavan, vahvankin
Kissaa naapuri odottaa jo taisi
Luonaan talvet aina asustaa
Mukaan kaveria ottaa hän ei voisi
Matkalla paikkaa ei sille ois
Huoneet kaikki kaksi katseli vielä
Jotta ne muistaisi myös siellä
Kuistilla haisteli kirpeää ilmaa
Mietti, milloin sitä jälleen tuntea saa
Syksyllä aina
Kaupungissa jo armas odottaisi
Luonaan talvet aina asustaa
Onnellisna he oleilevat siellä
Talossansa Nuustiellä