Viimesen kerran kun kotuani lährin
Pappa se poloki jalakaa
Mamma se itki ja ikkunasta sano, että
Nyt se sun surusi alakaa

Viimesen kerran kun kotuani lährin niin
Hilijoolleni minä itkin
Ku mun on luotu kulukemahan näitä
Maailman rantoja pitkin

Viimesen kerran kun kotuani lährin
Kantaen renttujani
Kaikki ne poijat jokka vastahani tuli oli
Vanhoja henttujani

Ja mitä sinä tulit narraamhan
Kun olin vielä lapsi
Mikset sä antanu vanheta ja
Tulla taitavaksi

Ja mitä sinä tulit narraamhan ja
Surua mulle tuomhan
Mikset sinä pysyny kotona sen
Hyvän äitees luona

Ja mitä sinä tulit narraamhan mun
Syräntäni nuorta
Kun saatit mun surua kantamhan
Kun raskasta santavuorta
Kun minä olsin piennä kuollu
Kummini kapalolle
Niin en olsi joutunu sinne
Maailman hartijoolle