​pehmoaino
Hulda
[Osa 1]

[Säkeistö 1]
Piirrät kirjaimia sormella huurtuneeseen pintaan
Sen tuntee kuinka hän on täältä jo niin kaukana
Istun viereesi mut voidaan hyvin olla kilpaa hiljaa
Kun millään lauseil ei voi helpottaa totuutta

[Kertosäe]
Kyllä kaikki järjestyy
Kyllä kaikki aina lopulta jotenki järjestyy
Millään lauseel ei voi helpottaa totuutta

[Säkeistö 2]
Muistuttaa nukkaantuvissa tavaroissa joita ei auta etsiä
Kun ne on annettu niin kauan sitten eteenpäin
Ne on käytössä tai unohdettun laatikoissa syvissä
Mut kun mä katsoin peiliin ohimennen hänet näin

[Kertosäe]
Kyllä kaikki järjestyy
Kyllä kaikki aina lopulta jotenki järjestyy
Mä tiiän miltä susta tuntuu joka solulla

[Osa 2]
[Säkeistö 1]
Mun pääs on susta kuvia, mä pelkään että unohdan milt sun ääni kuulosti (Unohdan, mä unohdan)
Mun pääs on susta kuvia, mä pelkään että unohdan milt sun ääni kuulosti (Unohdan, mä unohdan)
Mun pääs on susta kuvia, mä pelkään että unohdan milt sun ääni kuulosti (Unohdan, mä unohdan)
Mun pääs on susta kuvia, mä pelkään että unohdan milt sun ääni kuulosti (Unohdan, mä unohdan)

[Säkeistö 2]
Miten sen voi hyväksyy et jono joskus loppuu?
Kun yksi lähtee samalla kun loput vielä jää
Vuodet ei tuo helpotusta niille jotka ontuu
Ikuisuus on pidеmpi kun pystyy ymmärtää
Sä elät niissä jotka sut muistaa
Niin kauan kun niidenkin vuoro koittaa
Kato äiti mä en itkе
Vaikka sanoit että saan
Sä elät niissä jotka sut muistaa
Niin kauan kun niidenkin vuoro koittaa
Kato äiti mä oon vahva
Kun en osaa muutakaan