Se on asia sinänsä huutaa patti punaisena kun on kahdeksantoista
Ja luulla, että joku Metallica aikoo muuttaa niinku maailmaa
Ja muuttaahan, se raivaa tietä kaikelle paskalle metallille
Jota sitten joutuu kuuntelemaan vittu koko lopun ikäänsä
Vaikka satiiri on kuollut, sillä kulttuuri on taas oma parodiansa
Ja yhteisö on vaihtanut ihanteensa turvan illuusioon

On se asia sinänsä huutaa vielä päälle nelikymppisenä
Mutta tässä iässä todella vasta alkaa tyhmyys kyrpiä
Ja kyllä nimittäin juilii, että kaiken maailman sössötkin
Ne luulee olevansa jotain (jos nappaat haikuni) ja silivatisei!
Ja kuten Gabi sanoo, sähkökitara on uusi haitari
Ja kansa on uusi oopiumi itselleen, hohhoijaa, mummot!

Ette te opi, että te ette opi

Mä haluun olla tähti ja viihdyttää, haluun runkata peiliin ja kiihdyttää
Kaiken järkevän ja arvokkaan lopullista niittiä jossain leikkaamon nurkassa
Liekö tämä kyllin realistista rautalankapuhetta kaverilta, joka asuu maalla
Omakotitalossa, kävelee näin, lukee päivät ja kirjoittaa yöt?
Sanoin aiemmin, että mytologiat tiedostamattomina elää meissä
Ja tiedostamattomina ne ottaa meistä voiton
Mitäs minä sanoin, heppirei! Halitulijallaa!
Here, logging off, Yrjänä kakstuhattakahdeksan. Peace