Lokakuun aurinko
Kylmenneillä raunioilla
Maasta ei nostettu
Kultaista viljaa
Yöllä, kun yritän unohtaa
Toisesta huoneesta kuulen
Kuinka ne päästävät lapsen
Kantavat paljuissa veristä vettä

Henki, se pakenee
Talvi nousee harmaana
Kellarit ovat tyhjät
Alasluoduin silmin...
Ei minun tarvitse kumartaa kuvia
Joita ne minusta veistävät
Jokaisen tyyni ja suljettu kasvo
Piilottaa kirkuvan hirviön

"Sielu on metallipurkaus
Helvetin ammustehtaalta"
Siinä miehen viime huokaus
Nyt kun kaikki pyhä on annettu
Riisuttu tunteilta arvokkuus
Pois rannikoilta vetäydytty