[Verse 1]
On tähti kuin kevään aurinko
Ja planeetta itse Kevät
Sen puistot ja lähteet, sen vuoret ja laaksot
Ja varjoisat polut ja aavikot
On paratiisin palatsit ja merien alla moottorit
Ne pitävät liikkeellä, elämän leikissä
Satumaan maat ja kansat
Ei tänne tuu monikaan matkamies
Ei löydä tai tohdi saapua
On matka niin pitkä, on vaaraisa tie
Ja turva sen varrella vähäistä

[Verse 2]
Vaan yksi tulee ja pakenee
Läpi tuhanten tulien tunnelin
Läpi kuilujen ajan ja voimien pyörteen
Ja havahtuu lopulta laivassaan
Tuo aluksen patsaana liekkien alas
Kaukana erämaan piilossa
Ja etsijäin tieltä hän pakenee kauas
Ja aloittaa pisimmän matkansa
Hän kuulee on vuorilla iätön nainen
Kai mielipuoli tai tietäjä
Hän pappi on tähtien Kronoksen
Ja Mitran avainten kantaja
[Verse 3]
Löytääkö matkaaja määränsä
Yksikään kerro ei tarina
Vaan vuoret tietää ja polut kuiskii
He vuosia kulkivat yhdessä
Suunnitellen ja oppien
Toisistaan voimaa imien
He sekoittaa toden, synnyttää tarun
He päättää nyt sodat saa loppua
On ruhtinaat suistuva istuimiltaan
Korkeilta ja kylmiltä
On kuninkaat sortuva, maailma muuttuva
Portit on avoinna kaikille