Joka kevät tuntuu siltä, että vuodet pimenee
Lehdet puissa hohkaa värein himmeämmin hiukan aina
Joka päivä vähän ennen edellistään hupenee
Kasvot rakkaitten on hieman kalpeammat kuin on muistoissa

Pian, sano minulle pian, että vielä on aikaa
Pian, sano minulle, että tarina vasta alkaa

Taivaisiin, taakse Kuun, ohi Linnunratojen
Korkeuksiin, ihmeisiin, kuten kaipaus ihmisen
Lentää yli taivaanpeiton ihmeellinen tumma lintu vapauteen

Joku lahjoo kohtalonsa maallisella kullalla
Joku kasaa hyveen vuorta, joka näkyy ylös taivaisiin
Joku astuu askeleensa varovasti harkiten
Joku tuhlaa rakkautensa rakastumisiin, ja aina

Pian, sano minulle pian, että vielä on aikaa
Pian, sano minulle, että elämä vasta alkaa

Taivaisiin, taakse Kuun, ohi Linnunratojen
Korkeuksiin, ihmeisiin, kuten kaipaus ihmisen
Lentää yli taivaanpeiton ihmeellinen tumma lintu vapauteen

Talvi on, ja yö kuin lauluissa
Rakastavaiset makaa lumessa
Kuvittelee enkeleitä näkevänsä kylmyydessä
Tuijottavat tähtitaivaan kaariholvin valoharsoon
Käsi käteen pujotettu, kylki kylkeen kii
Taivaisiin, taakse Kuun, ohi Linnunratojen
Korkeuksiin, ihmeisiin, kuten kaipaus ihmisen
Lentää yli taivaanpeiton ihmeellinen tumma lintu vapauteen