[Intro]
"Intellectus corpus meum
Reliquit et eo pro
Ardens furor Saturnum cum
Custodet exitum tuum"

[Verse 1]
Tyhjin kaikista on loukko
Jossa luulee tietävänsä
Kaiken minkä tarvitseekin
Enemmän kuin riittävästi

Silti ovelasti mieli
Väittää rohdon löytäneensä
Joka vaivaan piirin maan
Ja avaruuden houreisiin

Mitä ennen nauroi lapset
Sukupolvi sitten siinneet
Nyt se nähdään ikuisena
Perustana totuuden

Ei se joogaa oo oikeaa
Ellei sielusi järkyty
Ei se tiedettä, fysiikkaa
Ellei mielesi yli läiky
[Verse 2]
Unitemppelissä valvoo
Rakentajain perilliset
Piirtää taikaympyröitä
Hiekkaan veren väriseen

Unitemppelissä, jonka
Sarkofagi sinut nielee
Soittaa korvillesi
Lopullisen sävelen

Ei se kabbalaa oo oikeaa
Ellei polkusi reitti muutu
Ei se noituutta oo, magiaa
Ellei silmäsi kirkastu

[Bridge]
Järki jättää
Maisen kehon
Järki jättää!

Järki jättää
Maisen kehon
Järki jättää!

[Verse 3]
"Paskalatinaa", hän sanoo
Siemaa viinisuullisen
Hämärässä tavernan
Mua mittaa mulkosilmillään
"Minkäs teet, ei verkkotieto
Korvaa aitoo sivistystä"
Mutisen ja nostan pöytään
Kauppatavaran

Se keitetty on piispan kieli
Harmattanin aikaan saatu
Käärittynä silkkiliinaan
Jossa paavin kusta on

"Se nähdään, tulet mukanani
Kultaa tääll ei vaihda kukaan
Huijareita ymmärrän
Kun löydän, tapan sellaisen"