[Verse 1]
Tuuli kulkee maita kylmät sateet helmoissaan
Katse niinkuin vanhan miehen lakaisee maisemaa
Ajatus onnesta, saalis nylkemätön
Turhaan kouristelee seinäkoukussa

[Verse 2]
Kuin kehyksistään irrotettu maalaus
Tai kesken syntymäänsä kuollut vapaus
Ei riko aikaa virta aavehiukkasten
Sen tyhjä autius hyväksyy