Kun meikäläinen portahille sammui
Niin siinä kävi, sitä häpee kieltää en
Vaikka naapurin tantta mulle ammui
Minä pidin silmät kiinni hymyillen

Tirsojen jälkeen oli olo vähän nahkee
Kas kummaa, siinä sitten jälleen kävi näin
Mutta taskusta Leijona kutitti mun povee
Ja ärjyi: Sun ei tartte olla selevin päin

Ja elo on niin kuin kilo kirsikoita
Niitä hetkiä ei pysty unohtaan
Noita onnentunteen pikku pipanoita
Joita silloin tällöin etees tipahtaa

Naamani oli vielä karmeempi ku yleensä
Kun baariin sisään ryykäsin
Sormi pystyssä koitin sössötellä
Että pari tömäystä tarttisin

Katsoin ympärille
Jalat melekein petti
Kun jotain upeeta mä nurkkapöydäs' näin
Taatusit koko Nykin kaunein nainen
Katsoi hymyillen meikäläiseen päin
Ja elo on niin kuin kilo kirsikoita
Niitä hetkiä ei pysty unohtaan
Noita onnentunteen pikku pipanoita
Joita silloin tällöin etees tipahtaa

No tottakai mä onneani koitin
Istuin pöytään ja iskin tarinaa
Omasta mielestä olin kauheen hauska
Ja neidilläkin oli mukavaa

Yhtämatkaa siinä sitten mentiin meille
Ja meillä oli diibadaa
Nääs joskus aurinko tuo risukasaan paistaa
Joskus onnistaa: joskus kivaa saa

Ja elo on niin kuin kilo kirsikoita
Niitä hetkiä ei pysty unohtaan
Noita onnentunteen pikku pipanoita
Joita silloin tällöin etees tipahtaa

Ja elo on niin kuin kilo kirsikoita
Niitä hetkiä ei pysty unohtaan
Noita onnentunteen pikku pipanoita
Joita silloin tällöin etees tipahtaa