Kaupunki pimenee
Tyhjyys raiskaa harkiten
Ympärillä arkihuoneen
Jossain kaukaisessa
Pimeyden helmassa
Sulottaren ruumiissa
Nyt sädekehä palaa

Luen
Olen yksin ja luen
Ilman sua oon kuin tuhkaa
Leijailen ja ajan tuhlaan
Itseäni uhmaan
Luen
Olen yksin ja luen
Ilman sua oon kuin tuhkaa
Leijailen ja ajan tuhlaan
Itseäni uhmaan

Sä kirjoitit kirjeen
Salaa kaikilta muilta
Avasit tunteiden tulvan ja vannoit
Totuuden silmien sineen
Vapaus ja ylpeyden vankeus
Vaivaa vastaanottajaa
Aika kuluu ja sen henki
Janoaa rakastajaa
Luen
Olen yksin ja luen
Ilman sua oon kuin tuhkaa
Leijailen ja ajan tuhlaan
Itseäni uhmaan
Luen
Olen yksin ja luen
Ilman sua oon kuin tuhkaa
Leijailen ja ajan tuhlaan
Itseäni uhmaan