Kun saavuin siihen huoneeseen
Oli hän jo paikoillaan
Hän istui kuolleena maailmassaan
Uhrisavuna itsestään
Minä kavahdin kurjuuden iltapäivää
Joka hehkui hänen silmistään
Hän kohosi tanssiin hymyillen
Minä itkin hänen hymyään

On surullista nähdä uhrisavun
Tanssivan vapautustaan
On surullista nähdä uhrisavun
Rakastavan kulkuaan

Varo
Uhrisavuun rakastumasta!
Varo!

Riuduimme tanssissa ajattomassa
Hän ajautui ikuiseen jumaltenvirtaan
Katsoi ruumiita liikkuvia
Jotka elivät tietämättään
Minä vajosin suruun hänen puolestaan
Hän säteili fyysisyyttään
Vapina rakkauden vartaloissa
Riensimme rakennukseen
Tulenlieskat vartalossaan
Huulet verenkarvaisina
Räjähdystä janoten
Hän odottamaan laskeutui
Hänen silmistään näin sairauden
Joka aikaamme ravistaa
Minä pistoolin kohotin katseeseen
Joka alistui rakastamaan