[Säkeistö 1]
Syyttömänä syntymään sattui hän
Tähän maahan pohjoiseen ja kylmään
Jossa jo esi-isät, juovuksissa totta kai
Hakkasivat vaimot, lapset, jos ne kiinni sai

[Säkeistö 2]
Perinteisen miehen kohtalon halus välttää poika tuo
"En koskaan osta kirvestä enkä koskaan viinaa juo
Muuten juon talon"

[Säkeistö 3]
Lumihanki kutsuu perhettä talvisin
Vaan en tahdo tehdä koskaan lailla isin
Mut kun työnvälityksestä työtä ei saa
Hälle kohtalon koura juottaa väkijuomaa
Niin Turmiolan Tommi taas herää henkiin
Ja herrojen elkeet tarttuvat renkiin
Kohti laukkaa, viinakauppaa

[Säkeistö 4]
Se miehen epätoivoon ajaa
Kun halla viljaa korjaa
Keskeltä kylmän mullan hiljaa
Kylmä silmä tuijottaa
Kun kirves kohoaa
[Säkeistö 5]
Keskeltä kumpujen, mullasta maan
Isät ylpeinä katsovat poikiaan
Työttömyys, viina, kirves ja perhe
Lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe

[Säkeistö 6]
Tämä tuhansien murheellisten laulujen maa
Jonka tuhansiin järviin juosta saa
Katajainen kansa, jonka itsesäälin määrää
Ei mittaa järki eikä Kärki määrää
Jonka lauluissa hukkuvat elämän valttikortit
Ja kiinni pysyvät taivahan portit
Einari Epätoivosta ne kertovat