Hel

from Varjoissa (1995)
Ikuisesti on kirottujen talvieni valtakunta

Ollut Pohjolan myrskyissä. Maillani ei

Paista aurinko lämmittäen, yö on ikuinen
Kuutamoineen. Lumimainen jää, kylmä peili

Kauniimpaa ei olekaan. Lumen peittämät rinteet

Laakeat ja metsät... Rakkainta

Minulle

Joka yö laulavat lapseni minulle kuun

Hymnejä, ulvovat sen kauneutta. Silmäni

Lepäävät talvimaisemissa, sieluni niissä

Ylväänä vaeltaa. Turinsissa valtakuntani

Tunnetaan nimellä Hel. Lumen, jään ja

Pakkasen ikuinen, muinainen maailma

More from Varjoissa (1995)

More by Horna

All Horna songs →