Talventuoja

from Sudentaival (2001)
Kristus kuuluu historiaan

Ei nykyaikaan, -paikkaan

Tänne Pohjolaan
Kristittyjen hautaan

Julmaan, ajattomaan



Istuin rannan tuntumassa

Yön sineen hukkuen

Kalmankalpeassa loisteessa

Yhä ajatukseni kuolemaa tutkien



Takanani vanhan tammen oksa narahtaa

Yötuulen sylkiessä sen painoa surkeaa

Ja päästä tuntien aamunkoitto kavahtaa

Hirteen vedetyn kristityn kuolemaa

Kylmyys odotti nälkäänsä

Saaden hetken hurmion



Ihmislihan kuolonkankeus

Toi sen luokse nautinnon

Riistäessään, raataessaan

Elämän ulos ihmisestä...

Ryöstäessään, raiskatessaan

Vei liekin, toivon elämästä



Talven myötä tuon uuden kylmyyden

Joka vihaa ja vainoaa

Kylmyys perinnöstä Helvetin

Joka raivaa ja raivoaa

Suunnattoman inhon uumenista

Nousee Pimeys julmuuteen

Silti odotin aamun saapumista

Ja syljin heidän kasvoilleen

More from Sudentaival (2001)

More by Horna

All Horna songs →