Minut tunsi kaikki naiset kaupungin
Ja minä kaikki naiset tietenkin
Charmia riitti vaikka jakaa muillekkin
En tiedä minkälainen oli casanova aikoinaan, mut sanon teille vaan
Että jotain kyllä tiesin minäkin

Mä vannoin etten koskaan mene naimisiin
En rahojani tuhlaa sormuksiin
En koskaan helly naisen kyyneliin

Mut surullinen on laulun loppu, arvaatko sen
Mä ostin sormuksen, lopun laululleni silloin sanoin tahdon

En kerro kuinka jouduin naimisiin
Ehkä viimein sorruin naisen kyyneliin
Tai vaimon tuomiin pieniin kaksosiin
Tai vaimon tuomiin pieniin kaksosiin
Tai vaimon tuomiin pieniin kaksosiin