Kylän kauneimman neitosen pappilaan vein
Moni poika silloin itkua väänsi
Myöskin haaveista linnoja mietteissäin tein
Kaiken kohtalo todeksi käänsi
Häipyi vuosien mukana kauneus pois
Miksi mulle ei elämä hymyillä vois

Oi, jos oisit vaimoni ees' tukku seteleitä
Silloin mikään erottaisi milloinkaan ei meitä
Silloin sua varjelisin päivin sekä öisin
Silloin jotain toista minä puolestasi löisin

Tämä elo on taistoa jatkuvaa vain
Minä tunsin sen nahoissa silloin
Ensin päivin mä hikoilla töissäni sain
Sitten kuuntelin sinua illoin
Kaikki omaisuus multa on huvennut pois
Miksi mulle ei elämä hymyillä vois'

Oi, jos oisit vaimoni ees' tukku seteleitä
Silloin mikään erottaisi milloinkaan ei meitä
Silloin sua varjelisin päivin sekä öisin
Silloin jotain toista minä puolestasi löisin

Luulen, kauneus silmäni sokaisi kai
Koska työnsin mä käteni moskaan
Moni talon ja peltoa periä sai
Sulta saanut en mitään mä koskaan
Kerran voutikin seslongin raahasi pois
Miksi mulle ei elämä hymyillä vois'
Oi, jos oisit vaimoni ees' tukku seteleitä
Silloin mikään erottaisi milloinkaan ei meitä
Silloin sua varjelisin päivin sekä öisin
Silloin jotain toista minä puolestasi löisin