Runoilija

from Veitsen valossa (1989)
Kun tulin tänään mä töistä kotiin

Sä kuuntelit radiota

Siellä vanha kunnon Juice lauloi
Elämä on kuolemista



Kyynelsilmin ja juovuksissa

Sä käännyit minua päin

Ja keskeltä savun ja pullojen

Sä lausuit mulle

Sä lausuit mulle näin:

Minä en ole syntynyt kuolemaan

Vaikka hautaani synnyinkin

Sitä kättä en rupee mä nuolemaan

Joka hakkaa mut kuitenkin

Minä elän

Minä elän

Ja kierrän tätä palloa

Kuin tää kynä taskussa kiertäisi

Aleksis Kiven

Muotoista kalloa



Kertosäe:

Ei älä koskaan ota runoilijaa

Luoksesi asumaan

Se ryyppää rähjää ja rellestää

Ja kaataa kaljaa sun kitaraan

Ei älä koskaan ota runoilijaa

Luoksesi asumaan

Se salaa surujaan kantaa

Ja niitä nurkkiisi piilottaa



Viime yönä mä äkkiä heräsin

Pieneen ääneen tai liikkeeseen

Kun sä seisoit sänkyni vierellä

Silmät oudosti kiiltäen

Olen nähnyt, sinä sanoit

Sukellusveneen taivaalla

Ja sen veneen tornissa kalusi

Palava joutsen

Kuparikolikkoa



Kertosäe



Ja se on ainoa vuokra jonka

Runoilijalta saa

More from Veitsen valossa (1989)

More by Miljoonasade

All Miljoonasade songs →