Fintelligens
Kuka pelkää kuolemaa
Joku pelkää kuolemaa, joku pelkää kuolemaa
Uuteen duuniin tuhatta ja sataa kaahaa, sataa naamaan
Se ilmesty ku tyhjäst, tsygäl mersuu päin täböö lataa vaan
Polvi hajalla, tuulilasist lävitte pää
Umpisolmus meitsin tsygä, voin vaan, itteeni syyttää
Vaati kestävyyttä, asiat itelle selvittää
Niin paljon kesken, niin paljon mitä pitää viel yrittää
Mut turha kuolemaa on sen enempää kelaa
Tajusin vast jälkeenpäin et oisin voinu vaik delaa
Nyt mulle riittää et mä saan sen mitä mä tartten
En elä mun elämää sitä mahdollist seuraavaa varten
Mitä tulee eteen, läpi minkä vaa esteen
Ja vaikka tuntus ylivoimaselta, en lopeta kesken
Ei oo kevyempää kävellä muidenkaan kengis
Eikä, kukaan meist tuu selvii täst, elämäst hengis
Loppuelämän eka on mun jokainen aamuni
En pelkää kuolla, mut pelkään kuolla yksin niinku mun naapuri
Joku pelkää kuolemaa, joku pelkää kuolemaa
Kun meitsi lähtee, haudatkaa mut mun perheen sekaan
Oon valmis lähtee ekan ylös bondaa Jessen kaa
Vast kakskyt, mut voin jo sanoo et oon eläny
Oon joskus pelännyt, mutten enää nyt
Herännyt elää täysil, mut en aio delaa turhaa
Luovuttajat haaskaa elämänsä tai sortuu itsemurhaan
Monta nistii jo haudas, jotka ittensä ristiinnaulas
Aion saletisti mä kauas, ja kannan ristii kaulas
Ei voi kunnol varautuu, henkisesti valmistautuu
En aio lähtee suosiolla tai antautuu
Jokainen pelaa korteil jotka jaettiin
Maalaa elämän kanvakselle väreil jotka sattu palettiin
Kuolema on saletti, kukaan ei pääse karkuun
Mut kun mut pannaan arkkuun, en haluu et jengi parkuu
Bailut päälle kirkkoon, skobet ja himo biittii
Ei huolta huomisesta kuhan vaan tänään on siistii
Joku pelkää kuolemaa, joku pelkää kuolemaa
Joskus kun katoin yöl ulos, meitsi ei nähny ku tähdet
Mut nykyään toivon et katon sinne jonku tähden
Kyseenalaistin Isän ku pakotti isän lähtee
Suutuin ku en saanu elää mun isän nähden
Ehkä isä uhrautu, pelasti sil mun hengen
Se et selvisin sai mut uskoo enemmän ku ennen
Mut päätin etten entten tentten sen eteen tee tenttei
Mut sydänt mun kädes mä pidän enteen
Silti aina taitaa, vaivaa, ku aikaa, en kaivaa
Voinu lisää isälle ostaa
Ja koska selvisin autosta tost vaan
Se sai mut elämäs panosta nostaa, panostaa
Pakosta nauttii, nii kauan ku tääl pysytään
Ja nykyään luultavasti vastaan uskon, jos kysytään
Ja vaik tätä kaikkee on vaikee pistää lauseiks, niin
Joku pelkää ja yks niist on silti ainaki meitsi
Joku pelkää kuolemaa, joku pelkää kuolemaa