Ranskanmaalla kaunis päivä vaipuu juuri iltaan
Napoleon on muistutuksen saanut anopiltaan
Kirje sanoo: "Mopo sinun täytyy heti myydä
Taikka jos et myy, niin älä mitään multa pyydä."
Kansa tuntee, että sitä viilattu on linssiin
Kun odotukset turhaan kohdistuvat kruununprinssiin

"Enhän sua vävykseni sanoa mä saata
Ethän taida poikarukka osata ees maata
Kun et perillistä sinä aikaan saa
Ja Josefinekin jo sitä valittaa
Luulen että mopo sulta kyvyt vie
Tärinä kait potenssille liikaa lie."

Ranskanmaalla koittanut on keskiyö
Napoleon istuu, ranskanleipää syö
Hän hikoilee ja pelkää giljotiiniä
Ja siksi ottaa taas konjamiiniä
Aamu, kun koittaa, niin päättää hän
Mopon myyn ja valtakunnan säilytän

Napo lähtee kävelemään pitkin Seinen rantaa
Vastaan tulee Richelieu, se taitaa kaunaa kantaa
Napo sanoo: "Kuules kundi, come on, take it easy."
Tarjoo mopoaan, mut Richelieu vain lupaa viisi
Frangia. Ei Napo suostu, sanoo liian vähän
Riku sanoo: "Enempää en pane mopoon tähän."
Napo täysin masentuu, hän tyydy ei näes femmaan
Mopon kotiin taluttaa ja liiteriin vie jemmaan
Menee sitten allapäin ja laahustaen baariin
Missä törmää sattumalta Charles de Gaullen vaariin
Jolle juuri tuliterän lasikuitupaatin
Kaupannut on edustaja proletariaatin

Napo tarjoo mopoaan ja vaari sanoo joo
Tarjoilijalle hän kuiskaa: "Deux Pernod"
Latoo Napon eteen frangin seteleitä pinkan
Napo sanoo: "Noitten kantamiseen tarvii rinkan."
Vaari naurahtaa ja sanoo: "C'est la vie"
Napo rahoinensa kotiin kiirehtii

On rahat viimein kotona ja pinossa
Ja Napoleonilla on monot vinossa
Nyt anoppi ja Josefine kilvan häntä hoivaa
Ja hihkuu apuun jumalaa ja isää kaikenvoivaa
Ja aamulla taas pitkän unen perästä
On Napoleonin kunto lähes terästä

Nyt Josefine pitkällään on kedossa
Ja Napoleon on elämänsä vedossa
Ja kolmen viikon päästä nähdään, että Josefine
Kuukautisitta on jäänyt eli on siis tiine
Silloin Ranskan kansa huutaa:
"Oh, la la" - Napoleonillamme lepattaa