Tähän huoneeseen koskaan ei totu silmät nämä
Minkä sille voi, jos joskus tuntuu näin
Että elämä on jonkun toisen elämän jämä?
Tänne tulin ja täältä lähdin ja tänne jäin

Nämä kaupungit, nämä ihmiset, joita
Vartijat valvoo virkaa tekevinään
Nahkatakkinen numero tuhoaa ikkunoita
Ja mihinkään sisään ei pääse niistäkään

Nämä maailmat, nämä muutu ei mikskään
Toinen kainalosauvoillaan murskaa toisen pään
Eläimiks ei jääty, mutta tultu ei ihmisikskään
Ja puun alle joutuu tarhuri jäykistymään

Tämä elämä. Missä ja mistä ja mihin on paluu?
Ja miksi sulle lupaisin taivaalta kuun?
Mutta katsotko nyt, kun se aamua kohti valuu?
Ja jos täältä pääsen, vienkö sut seikkailuun?